Ilmeisen monessa yrityksessä on pistetty pystyyn sisäinen blogi. Alkuinnostusta on luonut ajattelu, että blogit ovat nykyainenen viestintäkanava, jolla mukavasti saadaan kiinnostavaa sisältöä. Ja vielä keskusteluakin.
Ilmeisen monessa yrityksessä blogi ei kuitenkaan ole saavuttanut suosiota. Siksi on kiinnostavaa lukea pitkään omia blogejaan kirjoittaneiden ajatuksia siitä, mikä korporaatioblogeissa on pielessä.
Merten aloitti kirjoittamalla, miksi moni yrityksen sisäinen blogi ei jaksa olla kiinnostava: toistetaan samaa kaavaa kuin intran kehittämisessä on tehty jo aiemmin, mutta blogi ei ole sisällöltään kiinnosta eikä koukuta.
“Ongelmahan ei varsinaisesti ole uudessa, mullistavassa tavassa kommunikoida, vaan siinä ettei mikään oikeastaan muutu. Jos sattui nukuttamaan vanhan maailman hengenkohotustilaisuuksissa, ei uusi innovaatio välttämättä herätä tuhannen voltin voimalla. Naulaan näin alkuun kirkon oveen teesini: korporaatioblogi toimii muuten kuin tiedotusvälineenä vasta kun se on kiinnostava myös välittömän työkontekstin ulkopuolella.”
Toisessa kirjoituksessaan Merten mietti, minkätyyppinen sisältö korporaatioblogissa koukuttaisi ja peräänkuulutti kahvipöytäkeskustelun jatkoa:
“Itse käsitän blogin enemmänkin hatarasti organisoituna tajunnanvirtana, jonka aiheita voi rajata, mutta on syytä tehdä se laveasti. Korporaatiomaailmassa se voisi olla jatke (ja toivottavasti ei korvike) kahvipöytäkeskustelulle, joka nyt sattuu etupäässä käsittelemään edes jollain tavalla firmalle relevantteja aiheita (ja näiden löytymiselle on sellaisia kivoja asioita kuten kategoriat, tagit ja hakutoiminnot). Ennen kaikkea edes osan moisista blogeista pitäisi olla sen verran rentoja (tai mikä nyt on hyvä suomennossa sanalle “casual”), että ne pitävät julkaisukynnyksen matalana, näyttävät esimerkkiä siitä että kuka tahansa voi halutessaan kirjoittaa, ja silti onnistuvat kertomaan jotain paitsi niistä firmalle tärkeistä asioista, myös luomaan kuvan terveestä työpaikkakulttuurista.”
Tämän jälkeen Virkanainen kertoi omassa blogissaan, miksei hän innostu pitämään korporaatioblogia, vaikka harrastuksenaan omaa blogia on jo pitkään kirjoittanut.
Ensinnäkin blogi vaatii resurrseja, eikä Virkanaisella niitä liikaa ole nytkään työpäivässään. Toisekseen hän haluaa kirjoittaa hyvin, ja se vaatii niitä resursseja. Virkanainen toteaa myös, ettei hän koe omaavansa sellaista erityisasiatuntemusta, että se olisi sen blogimuodossa jakamiseen kuluvan resurssin arvoista.
Oman kommentin saa myös viestintäosasto: “Sitä paitsi, sikäli kuin olen ymmärtänyt, oman taustaorganisaationi viestintäkäsityksen mukaan olennaisinta hyvässä korporaatioblogissa olisi se, että firman logo esiintyy leiskassa varmasti oikein päin. Siis yhtenäinen graafinen ilme talon kaikkien muiden verkkosivujen tapaan.”
“Mutta ennen kaikkea: Bloggaaminen on minulle omaehtoinen, aikanaan itse oivaltamani juttu, ja siksi kivaa. Hauska ja sosiaalisesti hyvin ravitseva harrastus. Terapiaakin.”
Merten jatkaa vielä pohtimalla lisää syitä, miksi ns. rivimauno ei innostu kirjoittamaan blogia:
“Nykyisin vallalla oleva pönöttämiskulttuuri on siinä mielessä turvallista, että harva poikkeaa rivistä ja lähtee etsimään niitä työyhteisön polkumiinoja, asettaa kyseenalaiseksi, poikkeaa virallisesta linjasta, tai laittaa itsensä likoon. Se on henkinen jatke kokoushuoneiden motivaatiomentaliteetille, missä kaikki tietävät tismalleen miten paljon ne henkilökunnan tyytyväisyyskyselyn tulokset kiinnostavat, miksi pakotettujen ryhmätyöhetkien keskellä näkyy vain lasittuneita katseita ja miten osastopäällikkö on sekin vain duunissa täällä.”
Eli siis ennen sitä sisäisen blogin perustamista olisi ratkaistava monia ongelmia. Hauska olisi kuulla myös niistä onnistuneista sisäisistä blogeista: millaisin keinoin ne ovat konkreettisesti luoneet keskustelua ja saaneet ihmiset innostumaan?
4 kommenttia
Kommenttien RSS Trackback-osoite
Jätä kommentti
…ja sitten on näitä ulkoisia korporaatioblogeja, joissa toimitusjohtaja kehuu firmaa kerran kvartaalissa, eikä muuta elämää siellä sitten olekaan. Kuka nyt sellaista jaksaa lukea?!
Että koko blogaus-ajatus ottaisi tulta alleen, pitäisi organisaatiossa olla sopivan rento ja avoin viestintäilmapiiri, jossa saa päästellä ilmoille ns. tyhmiäkin ajatuksia ja kysymyksiä ja jossa jokainen saa oikeasti osallistua ja ottaa kantaa. Valitettavasti sellaiset organisaatiot taitavat olla harvassa. Asiantuntijaorganisaatioissa blogien avulla voisi jakaa sitä arvokasta hiljaista tietoa, mutta se vaatisi sitä, että blogaamiseen myös kannustettaisiin ja että siihen saisi kuluttaa työaikaa. Olisi hienoa, jos näin olisi, mutta aikamoinen muutos saa tapahtua, ennen kuin moni firma oikeasti hoksaa sisäisten blogien mahdollisuudet.
Tänään jostain syystä hieman skeptisenä,
Aku
Kommentoin jo Mertenille mutta kopsaa tähän tärkeimmän :
Meillä onkin vino pino firman sisäisiä blogeja, eri alustoilla, eri teknologioilla, eri aiheista ja kappas vain ainoastaan it-puolen aiheet herättävät kiinnostusta ja keskustelua. Itse pidän englanniksi blogia web 2.0 -uutuuksista, listaan best practices -vinkkejä, hyviä analyysejä sekä graafisia kaavioita, ja pohdiskelen miten moinen toimisi meillä. Blogi oli oma aloitteeni mutta sopii hyvin toimenkuvaani joka sivuaa näitä aiheita – otollinen sauma luoda itselleen maine 2.0-eksperttinä !
Itsesensuuri pelaa hyvin, kovin villejä ehdotuksia ei viitsi sinne laittaa, mutta myönnän blogini herättäneen parikin kertaa tervetullutta keskustelua mm lifestreaming-käsitteen käytön tiimoilta, ja olen tutustunut uusiin alan ihmisiin eri puolella palloa – mikä oli iloinen yllätys.
Yleisemmistä aiheista ei kannattaisi vaahdota blogeissa, ei kukaan kuitenkaan kommentoisi intranetin uutisia julkisesti… kun niitä nippa nappa jaksetaan lukea vanhasta intranetistäkään.
Olen kiertänyt työni puolesta aika monenkokoisessa yrityksessä puhumassa yritysblogaamisen puolesta, ja hyvin usein esteitä on tasaan tarkkaan yksi: tiedon /ymmärryksen puute.
Tekniikan osalta ongelma lienee aika ilmeinen: osaamisen puute. Taloon on saatettu hankkia puolen millin julkaisujärjestelmä, mutta kukaan ei osaa sitä oikein käyttää (lukuunottamatta sitä satunnaista kesäharjoittelijaa). Jos blogi jollain ilvellä saadaankin pystyyn omin voimin, on se käytettävyydeltään useinn selkäpiitä värisyttävä kokemus. Ja sen jälkeen ihmetellään isolla porukalla, kun kukaan ei lue/kirjoita yrityksen blogiin.
Sisältöpuolella ongelmaksi muodostuu se, että verkkosivut (ja blogaaminen) ovat “ei kenenkaan työtä”. Harvassa yrityksessä löytyy erillinen, asioista oikeasti tietävä verkkotiedotusvastaava, joka on oikeasti asioista perillä. Usein webbisivujen ylläpito on sysätty markkinointipäällikön tai harjoittelijan harteilla sivuhommaksi, jota tehdään JOS aikaa on. Ja sen jälkeen taas ihmetellään isolla porukalla, kun kukaan ei lue/kirjoita yrityksen blogia.
Sisältöpuoleta riivaa usein myös blogin irrallisuus sen käyttäjien oikeasta elämästä. Jotta blogi toimisi, tulisi sen olla kiinteä osa kohderyhmänsä päivittäistä elämää; jotain jota ilman ei voi selvitä päivästä Jos kyseessä on intra-blogi, niin sitten vaikka päivittäiset palaveriohjelmat, ruokalistat ym. sinne. Jos kyseessä on asiakasblogi, niin sitten sinne kannattaa panna tukimateriaalia, yhteyshenkilöesittelyjä ym. aidosti hyödyllistä informaatiota, joka vahvistaa asiakkuussuhdetta.
-2k-
[...] public links >> blogi Korporaatioblogin kompastuskiviä – ja niitä riittää Saved by rosdj on Mon 20-10-2008 Neiti A: Ellen DeGeneres ja havaijilainen tuoli Saved by [...]