Muutama viikko sitten tapasin suunnitellusti samalla viikolla peräti kaksi tuttua toimittajaa. Nämä toimittajat kuuluvat omaan ammatilliseen verkostooni.
Kaksi samalla viikolla ja silti kirjoitin “peräti”. Niin tärkeää kuin tiedottajalle onkin pitää verkostonsa kunnossa, niin kovin vähän aikaa sellaiseen “perinteiseen verkostoitumiseen” tuntuu löytyvän. Olisi monenlaisia iltaan ulottuvia tilaisuuksia, mutta menepä niihin perheellisenä. Voisi lähteä lounaalle, mutta kalenteri on muita varauksia täynnä. Matka Itä-Pasilasta Helsingin keskustaan tuntuu oudon pitkältä, niin naurettavalta kuin se kuulostaakin.
Muutenkin hektisessä elämässä hyödyllisestä ja mukavasta verkostoitumisesta tuleekin pakko. Verkostoidu tai unohdu! Tapaa ihmisiä, keskustele, vaihda käyntikortteja!
Viime aikoina olen saanut tutustua useaan viestinnän ammattilaiseen verkkoviestinnän jaoksessa. Jollain tasolla olen tutustunut reiluun kahteenkymmeneen henkilöön, mutta toistaiseksi olen tavannut heistä vasta alle puolet. Loput olen “tavannut” sähköpostitse tai Facebookissa.
Huomattava osa verkostoistani on verkossa. Sähköpostilistoilla olen tutustunut kymmeniin (todellisiin, omalla nimellään esiintyviin) ihmisiin, joista olen tavannut todellisessa elämässä vain muutaman. LinkedInin ammatillisessa verkostossani on runsaat 40 jäsentä, jotka kaikki olen tavannut oikeastikin. Siellä on työkavereita, muiden organisaatioiden kollegoja ja joukko muita ammattilaisia.
Eräs LinkedIn-kontaktini sattui kanssani samaan lounaspöytään viime syksynä Wanhassa Satamassa Markkinointiviestinnän viikolla. Juttelimme sen puolisen tuntia ja totesimme, että meistä voisi olla “ammatillista hyötyä” toisillemme jossain vaiheessa. Pahviset käyntikortit korvasi linkkaus LinkedInissä. Facebookin verkostoni on muutaman asteen privaatimpi.
LinkedInissä ja Facebookissa näen linkit omien kontaktieni ja heidän kontaktiensa välillä. Kontakti, ystävä, voi siis toimia esittelijänä siellä verkossa, jos haluan tutustua johonkuhun. Ihan sama toimintaperiaate kuin oikeassa elämässäkin.
On arvokasta tuntea ihmiset oikeasti, tavata, kätellä ja keskustella. Mutta ei yhtään huono juttu ole sekään, että luo ja ylläpitää verkostojaan bittivirroissa. Ne nimet ja kuvat ovat todellisia ihmisiä, todellisia ammattilaisia minun verkostossani.
***
Verkkoviestinnän jaoksen sivulla ProComNetissä on tietoa toiminnastamme. Jaoksen keskustelupalsta on kaikille avoin. Tervetuloa verkostoitumaan kanssamme - ensi alkuun täällä verkossa.
4 kommenttia
Kommenttien RSS Trackback-osoite
Kommentoi
Verkossa tapaa luonnostaan ihmisiä, joilla on samat mielenkiinnon aiheet kuin itsellä. Verkossa verkostoituminen on niin vaivatonta - niitä mielenkiintoiselta vaikuttavia tyyppejä tulee vastaan ihan huomaamatta. (Eipä sillä, että viinilasi kädessä sosiaalistelu kovin rankkaa hommaa olisi sekään.
Verkkokontakteja tunnutaan jotenkin vähättelevän, vaikka eihän se mitenkään poissulje samojen tyyppien tapaamistä myös “IRL”. Sitä paitsi verkossa voi verkottua myös henkilöiden kanssa, joiden kanssa ei vaikkapa maantieteellisen etäisyyden takia tulisi tavattua.
Eipä sillä, kyllä ne kiinnostavat tyypit pitää tavata ihan vanhanaikaisesti kasvokkain, ennen kuin pääsee toisesta jyvälle. Heh, ehkä törmätään siellä verkkoviestintäjaoksessa!
Anna-Kaisa: “Verkkokontakteja tunnutaan jotenkin vähättelevän, vaikka eihän se mitenkään poissulje samojen tyyppien tapaamistä myös “IRL”. Sitä paitsi verkossa voi verkottua myös henkilöiden kanssa, joiden kanssa ei vaikkapa maantieteellisen etäisyyden takia tulisi tavattua.”
Juuri näin. Lisäksi joku henkilö saattaa pysyä paremmin siinä omassa kontaktiverkossa, kun hän on siinä verkon verkostossa nimenä ja ehkä kuvana jatkuvasti olemassa ja olemassaolostaan muistuttamassa. Paremmin kuin “vain” verkon ulkopuolella olevana kontaktina.
Todellisessa elämässä tapaaminen on aina parasta. Mutta voi omaa verkostoaan huoltaa verkossakin.
Olkoon vaikka kuinka höpsöä, mutta minä ilahdun jokaisesta Facebookissa saamastani “lahjasta”, “halauksesta” tai “vilkutuksesta” ja lähetän niitä usein itsekin.
Minä olen tavannut ison joukon ihmisiä niin, että he ovat ensin tulleet tutuksi verkossa ja sitten livenä. Ja saan paljon vinkkejä netin kautta ja koen samanhenkisten ihmisten lähestymisen netin kautta varsin vaivattomaksi, siis ihan neuvojen kysymiseen jne.
Kasvokkaiselle tapaamiselle on tietysti tarpeeensa, mutta kuten Sannamari tuossa kommentissasi kirjoitit, niin se oman verkoston huoltaminen tapahtuu netissä edes jollain tasolla.
Toisaalta minua välillä häiritsee esimerkiksi tilaisuuksissa sellainen teennäinen verkostoituminen, eli esim. ohjelmassa lukee “Kahvia ja verkostoitumista”. En minä osa olla tilaisuuksissa sillä mielellä, että kenenkähän kanssa täällä kannattaisi verkostoitua, vaan mieluusti vain tutustun ihmisiin.
Uskon, että tämä verkottumisen käsite tulee myös muuttumaan tulevaisuudessa, kun ns. digitaaliset natiivit aikuistuvat. Silloin ei varmaan tällaisia keskusteluja käydäkään vaan verkkokontaktit ovat aivan normaalia arkipäivää
Itsekin 70-luvun alkupuolella syntyneenä tätä vielä pohtii…
Tulevaisuus on kyllä häkellyttävän kiinnostava tässäkin mielessä…!