Vuodenvaihteeseen kuuluu menneiden muistelu. Ryhdyin pohtimaan, mitä minulle olisi vuodesta 2007 jäänyt mieleen suurempina viestintään liittyvinä uutisointena.
Ykköseksi taitaa kohota yhä jatkuva Nokian vesikriisi ja sen kriisiviestinnälliset kämmähdykset. Varmasti vielä tänä vuonna jatkuu keskustelu siitä, kenen olisi pitänyt, milloin ja miksi kertoa julki tapahtuneista. Blogimaailmassa vesikriisiä seurataan Kymijoki virtaa -blogissa Helge V. Keitelin toimesta.
Uutisvuotta ei voi ohittaa ilman mainintaa Jokelan kouluammuskelusta. Senkin jälkipyykkiä puidaan tänä vuonna, kun mietitään, miten media saa kaivella tietoja tapahtumista ja kuinka toimittajien tulisi näissä tilanteissa toimia. Nykymaailman kamerakännykät ja muu teknologia tuo tietysti vielä lisämausteensa.
Yksi tragedia Suomessa olivat myös erään hoitajan tekemät insuliinimurhat. Tässä tapauksessa ylöjärveläinen kuntoutuskeskus mitä ilmeisemmin osasi hoitaa kriisiviestintää kunnialla. Tai ainakin minulle on jäänyt fiilis, että siltä suunnalta kerrottiin ajoissa, piilottelematta, mutta asiallisesta tapahtuneista.
Koska itse seuraan erityisesti kuluttajapuoleen liittyvää uutisointia, niin maailmanlaajuisesti leluista löytyneet lyijypitoisuudet ja lelujen laajamittainen poistaminen myynnistä jäi mieleen. Siinä on punnittu leluvalmistajien osaamista tiedottaa tilanteista ja selvittää, mistä oikein on ollut kyse.
Kokonaisuudessaan kriisiviestintään liittyvät aiheet tietysti tulivat mieleen. Uutinenkaan kun ei tyypillisesti ole uutinen, ellei se ole jotain negatiivista.
Yksi sivujuonne kotimaisessa poliittisessa kirjoittelussa oli tietysti Matti Vanhanen, Susan nyk. Ruusunen, ent. Kuronen ja Pääministerin morsian -kirja. Nettimaailman kannalta mielenkiintoista on se, että anonyymejä keskustelupalstakirjoittajia ja heidän oikeuttaan laukoa mielipiteitä henkilöistä pohditaan nyt myös lakituvassa.
Ei kommentteja vielä
Ei kommentteja toistaiseksi.
Kommenttien RSS Trackback-osoite
Jätä kommentti
